Muistan varsin hyvin alkuajan Konwellilla. Olin ollut tuolloin toisen työnantajan palveluksessa viisi vuotta ja tuli halu tehdä enemmän insinöörin koulutustaustaan pohjautuvia töitä. Tämän edellisen työpaikan olin joutunut valitsemaan 1990-luvun taitteessa Helsingin tekusta valmistuttuani maailmassa, jossa Suomi oli juuri vajonnut syvään lamaan, eikä työpaikkoja juuri ollut. Tämä on tarinan sivulause, mutta Konwellia edeltävä työpaikka oli henkisesti myyntityön korkeakoulu, sillä tein tuon viisi vuotta myyntityötä puhtaalla provisiopalkalla.
Sen muistan, ettei Konwellin rekryilmoituksessa mikään muu kiinnittänyt huomiota, kuin että haettiin myynti-insinööriä. Sen muistan paljon paremmin, että kun tulin valituksi ja irtisanomisaika vanhasta duunista alkoi, niin Konwellin silloinen toimitusjohtaja Tom Heinänen antoi minulle mukaan Gestran katalogin ja sanoi: ”Opiskele näitä. Näiden kanssa tulet työskentelemään.” Kuinka oikeassa hän olikaan.
Muistan myös sen, että kun sitten jossain vaiheessa sen Gestran kirjan avasin tutustuakseni tuotteisiin, niin harmaita hiuksia tuotti sana ”steam trap”. Oli se minulle tietysti suomennettu, mutta autuaasti unohtunut. Eikä tuolloin ollut vielä Googlea… Steam trap – höyryloukku…?
Mutta on sekin tullut tutuksi 30 vuoden aikana. Ja todellakaan alussa ei toimistolla istuttu.
Oltiin verraten pieni yritys. Mitähän meitä oli vähän toistakymmentä ja tehtiin alle 10 miljoonan markan liikevaihtoa. Lähinnä komponenttikauppaa höyry- ja lauhdetuotteista.
Johon kuului aktiivinen myyntityö. Nimenomaan kentällä.
Mikä taas taakse katsoen on ollut siunaus. Tuolloin laitoksissa oli vielä paljon konemestareita, höyryäijiä, jotka mielellään kertoivat prosesseista, höyrystä ja lauhteesta. Jos vain halusi kuunnella. Ja kyllähän minä halusin. Tuo oppi, yhdistettynä siihen koulutukseen, jonka sain Konwellin omilta osaajilta, on ollut se perusta, jolle osaamiseni Konwellilla on rakennettu.
Ja itse asiassa mille koko Konwellin identiteetti on rakennettu, sillä meillä on talossa edelleen useita hengenheimolaisia, kollegoita, jotka ovat olleet talossa pitkään ja käyneet kutakuinkin saman polun. Sivulauseena taas, nykyisissä arvoissamme yksi kohta on höyryperinteen ylläpito, ja pidämme oleellisen tärkeänä jakaa edelleen sitä tietotaitoa, jonka ”höyryäijät” ovat meille jakaneet, esimerkiksi Konwelliin tulleille uusille myyntihenkilöille. Meillä vanhoilla kello tikittää…
Kuinka olen viihtynyt samassa talossa 30 vuotta?
Mistähän aloittaisin… No, Konwell on perheyritys ja yrityksen perustajalla Heinäsen Tomilla oli aika ilmiömäinen kyky johtaa. Se oli kaukana käskyttämisestä. Sen sijaan hän antoi ihmisten kasvaa työssään omille vahvuusalueilleen. Se, jos mikä motivoi. Ja kun omat ambitiot sykki markkinoille, niin sen vastuualueen jossain vaiheessa itselleni sain.
Mutta viihtymiselleni on myös muita syitä. Hyvin nopeasti taloon tultuani näin, että talossa oli aito, vilpitön palvelukulttuuri. Tätä on tietysti naivia sanoa, mutta emme ajatelleet asiakkaita ”vain” asiakkaina. Istuimme samalla puolella pöytää ja ratkoimme yhdessä heidän haasteitaan. Jos puhelin soi viikonloppuna ja laitos oli alhaalla, niin lähdettiin varastolle ja laitettiin tavara vaikka taksiin. Tästä olen yhden bloginkin kirjoittanut: Päiväni hengenpelastajana. Myös tämä motivoi.
Kuin sekin, että emme kilpailleet markkinoilla hinnalla. Vaan laadulla, ratkaisuilla ja tietotaidolla. Ja kun nyt 30 vuotta myöhemmin teen asiakastyytyväisyystutkimuksia, niin tämä kärki nousee uudestaan ja uudestaan esiin. Konwellin vahvuudet ovat tietotaito, palveluhalukkuus ja laatu.
Ja kliseistä kuluneinta käyttääkseni: tämä matka on ollut upea. 30 vuotta sitten Konwell oli höyryyn ja lauhteeseen keskittyvä komponenttikauppias. Nyt kokonaistoimittaja, jonka tuoterepertuaari kattaa kaikki prosessin väliaineet. Henkilökunnan määrä noussut reilu kymmenestä yli 50:een ja liikevaihto 10 miljoonasta markasta reilu 20 miljoonaan euroon.
Kivaa, ja ennenkaikkea monipuolistahan tämä on ollut.
