Otsikon mukainen vanha rillumarei-leffa nousi muistiini istuessani kunnossapitoyhdistys Promaintin järjestämässä kunnossapidon verkostoitumisseminaarissa.
Oho, sanoin mielessäni löytäessäni ympäriltäni hengenheimolaisia, joiden olemassaolon toki tiesin, mutta yllätyin keskustelun avoimuudesta ja raikkaista näkemyksistä. Miettikääpä vaikka tätä kuulemaani kommenttia: ”On miltä tahansa yritykseltä järjenvastaista kuristaa alihankkijansa tai tavaratoimittajansa niin henkihieveriin, että sen toimintakyky kärsii ja motivaatio yhteisiin ponnistuksiin menetetään.”
Vastaavasti esimerkkinä Fortumin puheenvuoron pitänyt luennoitsija sanoi, ”He ovat luopuneet hankinnoista pelkästään hankintahinnan perusteella , vaan tänä päivänä tärkeämpi on tuotteen elinkaaren hinta.” Kuvitelkaa millaiset säästöpotentiaalit tällaisessa ajattelussa piilee!
Muistan, kun erään metallialan alihankkijayrityksen toimitusjohtaja soitti tilatakseen joitain venttiileitä, mutta oli puhelimessa korvin kuullen tuohtuneen oloinen. Kun kyselin, mikä miestä ahistaa, hän kertoi, että heidän päätilaajansa uusi ostaja oli käynyt esittäytymässä. Ja alkajaisiksi haukkunut heidän koko 20-vuotisen yhteistyön ja sanonut, että jotta yhteistyönsä voi jatkua, hintojen on merkittävästi pudottava. Eli jos kirjaimellisesti lukee, alihankkijan tuotteet ovat olleet huonoja ja yhteistyö surkeaa, mutta jos hinta on tarpeeksi alhainen, se on ok. No toki toimarikin ymmärsi, ettei siitä ollut kysymys, vaan sanoisinko hieman vanhanaikaisesta tavasta yrittää nipistää hieman hinnoista ja ehkä synnyttää hitunen ”herran pelkoa”, mutta lopputulema oli ei-toivottu kun ostaja lähinnä söi alihankkijan motivaatiota.
Seminaari liittyi vuonna 2012 startanneen Tekesin ja muutamien yritysten rahoittamaan MaiSeMa -projektin (sanoista Maintenance, Service, Management) loppuraportin julkistamiseen. Projektin tavoitteena oli selvittää, kuinka kunnossapitopalvelun arvo voidaan tunnistaa ja osoittaa kaikille verkosto-osapuolille (asiakas, kunnossapitoyhtiö ja laitetoimittaja). Oheinen tiivistelmä seminaarista on osuvasti otsikoitu Kolmiodraamasta teollisuuden Dream Teamiksi.
Tässä ajattelumallissa emoyritys ei yritä lypsää alihankkijoita henkihieveriin, eivätkä alihankkijat yritä kusettaa emoyritystä jokaisessa mahdollisessa välissä. VAAN, että eri toimijat toimivat verkostona: alihankkija sisäistää, että emoyhtiön hyvinvointi on sen omaa hyvinvointia – ja emoyhtiö uskaltaa antaa alihankkijalle luottamuksensa ja toiminnan edellyttämän liikkumatilan. Jopa siihen pisteeseen saakka, että esimerkiksi laitetoimittaja ja kunnossapitoyritys oma-aloitteisesti keskenään kehittävät ja parantavat emoyhtiön prosesseja.
Toki vastapainona on hieman suurempi asiantuntijuusvaade, kun ostokriteerit laajentuvat koskemaan laitteen huoltoväliä, varaosien hintaa, käytettävyyttä sekä myös laitetoimittajalta saatavaa teknistä tukea, toimitusvarmuutta ja after sales – palveluita.
Seminaari osaltaan vahvisti, että Konwell in valitsema toimintalinja on erinomaisen oikea. Lukuisat strategiapalaverit ei ole valuneet hukkaan, sillä juuri samoin olemme päissämme ajatelleet Kokonaisvaltainen palvelu – missä teemme laitemitoitukset ja valinnat, toimitamme venttiilit ja laitteistot, annamme koulutuksen, teemme asennukset ja suoritamme huollot sekä systeemin raportoinnin – onkin jo osa arkipäivän toimintaamme muutamien yhteistyökumppaniemme kohdalla.
